Aloitin helmikuussa vetämään Kiitoksella rekrytointikoulutusta 10 uudelle, potentiaaliselle sosiaalisen median rekrytointiosaajalle. Kurssilla on osaajia Intiasta, Kiinasta, Ranskasta ja Suomesta Lapista Helsinkiin, ja osallistujilla on hyvin erilaiset kokemus- ja koulutustaustat. Kiitoksella valittiin tietoisesti hyvin erilaisia henkilöitä kurssille parista eri syystä; haluttiin heterogeeninen joukko ihmisiä jotka voisivat keskenään sparrata toisiaan hyvin erilaisten kokemusten ja koulustensa kautta, ja siten tuottaa laaja-alaisesti osaamista yrityksen, sen henkilökunnan ja asiakkaiden käyttöön; ja toisaalta ajatuksena oli myös täyttää yrityksessä hyvin erilaisia rekrytointiin liittyviä tehtäviä rekrytointipalvelujen myynnistä resursointiin sekä työkalujen ja Joberaten kehityksestä uusiin myöhemmin julkaistaviin palveluihin.
On ollut hienoa huomata miten ihmiset jotka eivät ole oppineet rajoittamaan ajatteluaan sosiaalisen median suhteen tai rekrytointitoimialan ‘lainalaisuuksien’ osalta, ovat voineet innovoida prosesseja niin yrityksen nykyisten palveluiden ja prosessien toteutuksen kuin uudenlaisten toimintamallien ja palvelujenkin suhteen. On ollut itsellenikin virkistävää yrittää tyhjentää mielensä totutuista toimintamalleista, ja haastaa opittuja prosesseja ja liiketoimintamalleja. Osa uusista ideoista on toki niin erikoisia tai liiketoiminnallisesti marginaalisia ettei niitä kannata toteuttaa ainakaan nykyisessä muodossaan, mutta uskon että joukossa oli muutama helmi jotka tullaan tulevaisuudessa toteuttamaan. Ideoinnin toteutustapa oli muuten Kiitokselle hyvin kuvaava, eli ideat ja niiden rakentelu tehtiin crowdsourcingia eli parviälyä (myös ‘Joukkoistaminen’) hyväksi käyttäen.
Toinen erityisen ilahduttava asia on ollut huomata monessa kurssilaisessa aitoa iloa oppimastaan ja onnistumisistaan – varsinkin monen sosiaalisen median tuotteen, palvelun ja toiminnallisuuden osalta. Se hetki jolloin on tajuttu jonkin toimintamallin tai -tavan potentiaali oman työn osalta ja kasvoille leviää leveä hymy, on niitä hetkiä joina kouluttaja tuntee tulevansa palkituksi. Toivottavasti näemme vielä monta tällaista hetkeä, vaikkakin olemme jo siirtyneet luokkahuoneesta työssäoppimiseen ja räätälöityihin lyhyempiin ja kahden välisiin opetustuokioihin joissa oppimisen ns. perille meno ei ole niin selkeästi havaittavissa.
Odotan innolla millaisiin suorituksiin ja tuloksiin erilaisissa työtehtävissä nämä henkilöt tulevaisuudessa vielä yltävät. Odotukset ovat korkella… Ja muutamat ovat niitä jo kovaa vauhtia lunastamassa!
SoMe-terveisin,
Tom Laine
